Peppi 1 vuotta < 3

Paljon Paljon Paljon Onnea ja suukkoja unelmalleni !!!
Niin se aika menee, meidän pikkutyttö on nyt sitten jo "lähes" aikuinen. Peppi täytti eilen (27.8.2011) 1 vuotta. Aika on mennyt nopeasti ja pienestä pehmeästä pumpulisesta vaavista on kasvanut kaunis nuori aikuinen. Alla olevasta linkistä voi katsoa pikakatsauksella ensimmäisen vuoden kehityksen. 1-vuotiskuvaa ei vielä ole otettu, mutta jospa saisin Sirpan ja Mayan kylään synttärikaffelle, niin voisimme yrittää virallista posetuskuvaakin.
https://picasaweb.google.com/103353652181489539788/WhiteCoastalLittleBlueAvatar0vkoEteenpain#
Pepin kanssa päivät eivät ehdi tylsistyttää, neiti on sellainen ilopilleri ja hömppis pömppis touhupeppu, että hymyillä saa koko ajan. Ja meillä on ollut nyt rauhassa aikaa nauttia tästä pennusta ja sen kasvun seuraamisesta. Isot siskot Nelli ja Essi kun ovat jo old ladyja, niin on saanut antaa enemmän aikaansa tälle naperolle. Mutta kyllä tässä pitää jo pikku hiljaa alkaa seurailla lähiympäristöä ja miettiä seuraa Pepille, ettei ikäero ehdi seuraavan kanssa ihan näin pitkäksi. Eli jospa tässä vuoden sisään löytäisi sen seuraavan "oikean tunteen" ja pieni sininen tai musta saapuisi pistämään taas huushollin mullin mallin =) Kiirettä ei onneksi oo ja kyllä tämänkin unelman odottaminen vahvisti tunnetta, että maltti on valttia.
Pepin ensimmäiseen vuoteen on mahtunut upeita tunteita myös näyttelykehän puolella ja siitä on sitten todisteena kuva alla. Hieno ruusuke on tulossa myös myöhemmin, kun posti jossain vaiheessa ensi vuonna tuo tämän vuoden tavoitteemme, shetlanninlammaskoirat ry:n näyttelyruusukkeen. Eli tavoitteemme on ylitetty uskomattoman upealla saldolla. Kiitos tästä kuuluu suloiselle Pepille, joka selvästi nauttii yhteisleikistämme kehän sisällä =)

Kesäkauden näyttelyt purkkiin hyvällä mielellä

Eipä sitä Kati pieni olis voinut uskoa, mitä Nokian reissu tois tullessansa. Vielä kun aamulla oli sitä mieltä, että lähdenkö vai enkö. Hyvä että oli yks toinen syy, miksi piti joka tapauksessa lähteä, muuten olis tämä unelma jäänyt toteutumatta. Tai olishan tämä toivottavasti toteutunut jossain vaiheessa, mutta että jo nyt....
Peppi Pitkätossu siis Nokialla 20.8. Dina Kornan kehässä viikko vajaa yksi vuotiaana....
Oliskohan siinä meidän luokassa ollut about 6 junnunarttua ja lopulta meitä oli 3 erin saanutta neitiä rivissä. Me viimeisenä numeroissa, tuomari pyytää kierroksen ja pysäyttää. Me edelleen kolmantena, "hyvä, me siis olemme kolmansia mutta saadaanko SA:kin? Jess, tuomari näyttää meille "one", Mandy siskolle "two" ja kolmannelle kolmas paikka. Ja kahdelle ekalle SA:t. Mähän olin täpinöissäni kuin pikku lapsi. Totesin vaan, että putki ei katkennut vieläkään, enkä heti edes tajunnut mitä tämä luokkavoitto vois tarkoittaa loppu peleissä. Marja ja Lilli nappas hienosti nuorten luokan voiton SA:lla ja Taimi kaunokainen oli valioluokan ERI2 SA:lla. Meitä tuttuja tyttöjä lähti siis monta kisaamaan PN paikoista. Ja nitroja siinä olis melkein tarvittu, meille kun näytettiin lopulta PN2 paikkaa ja tajusin, että Peppi saa toisen sertinsä ja se on vielä oikeesti ihan vauva <3 En olisi ikinä odottanut noita sertejä vielä tässä vaiheessa, omaan silmään kun Peppi on vielä kesken (onneksi tuomarit ovat olleet sitä mieltä, että vaikka ei olekaan vielä valmis, on tässä ikävaiheessa ja -kehityksessä kuitenkin jo sertifikaatin arvoinen). Taimi oli sitten PN3, joten kaksi Katin lempparimerleä vieri vieressä <3
Ja ei todellakaan unohdeta mitä tapahtui jo ennen narttujen alkua. Lassi the veteran man oli veteraaniluokan ERI1 SA:lla ja lopulta VSP veteraani. Hyvä sininen pikkumies <3, Onnea Janina ja Heli !
Nyt me jäämme reilun kuukauden tauolle ja sitten onkin enää erkkari, jos vain turkki kestää sinne asti. Mutta periaatteessa meillä alkoi näyttelyloma, ja hyvillä mielin lähdimmekin =)
Pepin arvostelu : Correct size. Nice topline. Correct body propotions and angulation. Feminine head. Correct lines and propotions. Nice expression. Good coat and movement. Good temperament. "Dina Korna, Scandyline kennel,Estonia"

Valkeakosken kesäpäivää

14.8. vuorossa Valkeakoski, täytyyhän sitä kesällä nyt sit kunnolla "maaseutumatkailla" ja katsella lähikyliä =) Aamulla Marjan ja Lillin haku ja ei muuta kuin auton keula kohti Valkeakoskea. Pitihän meidän matkaan tulla myös Pirkko ja Robin, mutta kun sen auton kuljettaja oli laskenut ajan niin hyvin, että oli melkein tuntia ennen jo odotuspaikalla =D Hyvä Pirkko, sua ei ainakaan koskaan tarvi odotella =) No harmi, joutui sitten Pirkko ajeleman yksin, koska eihän sitä niin pitkään kannattanut meitä odotella, tossa ajassa olis jo melkein perillä.
Mutta itse Valkeakosken näyttelyyn. Tuomarina toimi Irina Polataeva, en ole rouvalla ennen käynytkään. Lisää näitä uusia tuttavuuksia. Jotenkin oli mieleeni tullut ajatus, että tuomari pitää enemmän soopeleista ja minä hömppä olin ilmoittanut sinne peräti kaksi "homeista sopulia", Lassin ja Pepin ;)) No Lassilla oli sellainen fiilis päällä, että ei olisi voinut touhu yhtään vähempää enää kiinostaa. Aamulla ei ollut ruokakaan maittanut, joten taisi olla joku vatsanvääntökin syynä. Kaksi urosveteraania oli ilmoitettu ja Lassi sitten nappari ERI1 paikan ja oli vielä lopulta VSP-veteraani. Jos poitsua olis hiukkasen innostanut tuo kehän kierto enemmän, niin olis sitä voinut toivoa SA:takin. No jospa viikon päästä olis parempi fiilis. Onnellinen olen kuitenkin siitä, että vanhaherra näyttelyyn Helin kanssa tuli ja eipä tuo VSP tittelikään hassumpi kotiin vieminen ollut.
Sitten vuoroon pikkuneiti sininen.... luulin jo, että nyt rikkuu meidän luokkavoittajatuuri. Mutta meidän söpöliini tepasteli taas itsensä ERI 1 ja vielä lisäksi hienosti SA:n kera. Mamma oli niin onnellinen. No PN kehään ei väärän väristä otettu, taisimme tosiaan olla koko PN kehässä ainut merle. Joten kättelyt ja ulos :D Mutta hienosti meni sitten ystävälläni, joka Martan kanssa otti esimmäisen sertin ollen näyttelyn VSP. Että "kotiin päin" vähän kuitenkin ;)) Matkakumppani Lilli ja Robin olisivat mielestäni ansainneet erin, mutta tuomari ei sitten ymmärtänyt ihan kaikessa hyvän päälle. Näyttelyn jälkeen saikin tytöt sitten uinua automatkan samassa häkissä ja siellä ne kaulakkain sitten nukkuikin. Ja Marjan pihassa onneksi saivat vielä pienen juoksupyrähdyksen tehdä, tällaiset päivät kun pitää aina muistaa lopettaa jollain kivalla tavalla.
Alla Åsa Österbergin ottama kuva neiti ja täti sinisestä. Kiitos Åsa !

Arvostelu: Very promising young female. Correct type bones, body proportions. Typical head & expression. Rather big ears. Underjaw could be a bit wider. Excellent outlines. Very well developed fore chest. A bit long in loin. Very well angulated in movement. Very promising but still puppish coat.

Pepin näyttelyt jatkuu ja Nellikin mukana =)

Peppi vain on Peppi <3 Ihana, aina iloinen, reipas tättähäärä. Ilohan tuollaisen söpöstiinan kanssa on kehiä kiertää =) Eli Pöytyän jälkeen on sitten käyty Porvoossa 30.7. Dina Kornan (Viro) kehässä. Matkaan lähdettiinkin sitten ihan "iskän" kanssa, eli Pete, minä ja Peppi. Pidettiin samalla kesäloman loppumismatka kauniiseen Porvooseen. Peppi esiintyi kauniisti ja oli junioriluokan toinen SA:lla. Eli toinen SA junnuista ja vieläpä kasvattajatuomarilta. Tuntui ihan hienolta.
Arvostelu: "Feminine bitch, standard size, correct top.line except short croup and quite high tail-set, well developed chest, little bit upright shoulder, well angulated in front and behind, feminine head with little bit rounded scull, good coat and movement."
Kuvassa Peppi ja Kati Porvoon jokimaisemassa näyttelyn jälkeen =) Hyvä kun ei Peppiä viety käsistä, niin paljon se sai ihailua osakseen kaupunkikiertelyn aikana.

Porvoon jälkeen käytiin osallistumassa TESY:n järjestämään hyväntekeväisyys match showhun. Hyvän asian takia kannattaa lähteä harjoittelemaan, ja kertaushan on opintojen äiti =) Pentuja oli 51 , kaiken kokoiset samassa luokassa. Meidän parina taisi olla aivan upea Akitan pentu, joten ymmärrän täysin että saimme sinisen nauhan :) Mutta eipä mitään, tepsuttelimme lopulta sinisten pentujen neljänneksi. Ja Peppi oli tosi onnellinen kun sai itse kaataa palkintokassin keittiön lattialle ja sieltä pomppi hieno keltainen pallo, joka on nyt niin rakas lelu. Tietysti hän tarjosi palkintonamit myös Essille ja Nellille, totta kait :))
Alla kuva Pepistä Saaren Sirpan ikuistamana. Kiitos Sirpa !

3.8. Kävi Piipa Takala hieromassa Nelliä ja samalla tuli katsastettua myös tämän hömppä pömpän tilanne, kun on niin kova pomppimaan. Nelli oli todellakin hieronnan tarpeessa ja hierontaa jatketaan kunnes näyttää paremmalta. Onhan mun vanhuksella jo ikää kohta 13v ja paikat alkaa jäykistymään jo ihan muutenkin. Jos voin vain jollain lailla tehdä Nellin olosta mukavampaa, niin kaikkeni teen ja yksi helpottava asia lienee hierominen. Ainakin Piipa ja Nelli tulevat toimeen keskenään mainiosti, kemiat pelaa ja Nelli tuntuu nauttivan käsittelystä. Piipa on viimeksi hieronut Nelliä vuoden 2009 lopulla, Nellin silmäleikkauksen jälkeen. Peppikin käytiin siis läpi, mitään ihmeellistä suurempaa ei löytynyt, toinen reisi hieman pinkeämpi, jota nyt sitten sain ohjeeksi venytellä. Taitaa olla tuon hyppimisen ja pomppimisen syytä. Muuten neiti oli kunnossa ja niin kait tuon ikäisen vielä pitäisi ollakin jos kaikki on kohdallaan. Nyt olisi sitten keskiviikkona uusi hierontasessio tulossa... aah kun saisi itsekin, mutta noi koiraystävät ensin ;D
Näyttelyn pariin jatkettiin sitten taas eilen sunnuntaina, 7.8. Aamulla lähdettiin Sirpan & Mayan ja Pepin kanssa kohti Saloa ja tuomari Andrzej Stepinskin (Puola) kehää. Vastassa oli charmantti vanhempi herrasmies, joka käsitteli mielestäni koiria kauniisti ja myös kehäsihteerien mukaan halusi vain antaa ystävällisiä arvosteluja, omistajia loukkaamatta. Päivä venyi pitkäksi, mutta mikäs siinä kun on kivaa kehänreuna seuraa, josta kiitos taas kaikille "heikäläisille" =)
Nemi asteli kehään samassa luokassa kuin Peppi, joten Nemin arvostelua jännättiin ensin. Nemi sai EH:n, joten jalostus"ykköset" on näyttelyiden osalta kasassa. Harmi vain nuo Nempan korvat :( Ne ovat asia, joka tiputtaa arvostelun aina huonommaksi, vaikka tyttö on oikeasti minun mielestäni muuten täysin erinomaisen luokkainen. Mutta ERITTÄIN HYVÄ saatiin kuitenkin. Kuva alla Sirpa Saari.

Sitten vuoroon asteli Peppi, joka ilmeisesti ihastutti heti tuomaria (ystävä sanoi tuomarin hymyilleen Peppiä katsellessaan jo heti alussa). Peppi söpösteli upeasti junioriluokan voittoon ERIllä ja vielä SA:n saaneena parasnarttuluokan toiseksi ja oli kuonon päässä toisesta sertistään. Nyt kuitenkin kotiin matkasi "se täysin turha" vaalean sininen V-SERT ruusuke. Josta kyllä osataan iloita meillä, tai ainakin siitä hienosta PN2 sijoituksesta !
Pepin arvostelu: "Medium size, well balanced bitch. Clean outline. Exc. angulations in the rear, good in front. Exc. reach of neck. Sweet head, well balanced a little too big ears. Free mover." Kuva alla Sirpa Saari.

Ja itku meinasi tulla silmään kun oli Nellin vuoro astua kehään. Nelli, siis himpun vaille 13v sai tuomarilta jo iän kuultuaan kommentin "real grand old lady". Nellin arvostelu on hieno ja Nelli oli sitten veteraanien ERI2 ja sai SA:n josta olen niin ylpeä ja onnellinen. Oma rakas mummu mussukkani <3
"Rather big, well balanced bitch. Clean in lines. Very good angulations both ends. Very good reach of neck. Well shaped head. Very nice expression. Moves well, not only for her age." Kuva alla Sirpa Saari.

Olin niin onnesta soikeena, että taisin taas unohtaa onnitella muita, vaikka en siis millään pahalla enkä tylyydellä, vaan ihan onnesta sekoittuneena. Tosin PN1 koiraa ja omistajaa kyllä halasin ja onnittelin montakin kertaa ja annoin mielelläni sertin Lumille ja Soilelle. Emmekä siis hävinneet huonommalle, Lumi tuli valioksi, oli ROP, RYP1 ja vielä BIS2 :D
Ja matkaseuraa unohtamatta ! Maya kera handleri Elinan oli upeasti nuorten ERI2 SA:lla, ONNEA Sirpa !!!
Ja tästä matka jatkuu sitten vielä pariin näyttelyyn tänä vuonna, jos vain turkki Pepillä pysyy , lähdössä kun jo selkeästi on....huoh :(