Tamperetta ja Jyväskylää, misseilyä ja agia...

12.5. käväistiin Pepin kanssa Tampereen KV:ssä... vaikka vielä aamulla klo 9 olin sitä mieltä, että juon aamukahvin rauhassa ja en ole lähdössä koko näyttelyyn. No se vietti taisi kuitenkin sinne suuntaan olla liian suuri ja ei muuta kuin tytöt autoon ja matkaan. Ja kehän reunalla olin hyvissä ajoin, eli vähintään tuntia ennen kuin nartut alkoi ;D
Nuorten luokkaan ei ollut ilmoitettu kuin neljä sirosäärtä ja niistä sitten tuomari sijoitti Pepin kolmanneksi ERI:llä ja SA:lla. Joten ei yhtään huonompi lopetus kevään/alkukesän näyttelyille. Meillä ei taida kesälle muita sitten enää tullakaan kuin Karjaa, mikäli turkki pysyy sinne asti, tai uusi ylläri pylläri tuleekin siksi jo takaisin...
Tässä Pepin arvostelu:
Tampere KV 12.5.2012 / John Walsh Jr, Irlanti :
Nice young bitch. Pleasing outline. Correct bite. Nice dark eye with correct shape. Good lenght of neck. Good angulation front and rear.
To be critical: head a bit too snippy for me.
*rodunomainen lähestyttäessä*

                                         kuvaaja Jari Aaltonen

13.5. Ja agijännitystä tälle äitienpäivälle toi sitten Jyväskylän kisoissa Leevi ja Aliisa. Kaksi rataa kaksikolla oli ja ekasta 0, 8. sija. Toisesta 5. Hienoa tulosta kuitenkin kaksikolle, joille tämä taisi olla vasta toinen yhteinen kisa. Toivottavasti Aliisa saa tehtyä Leevistä sen kaivatun FI AVAn ja AVA-Hn , ekasta kun ei puutu kuin se yksi tulos ja H:sta taitaa uupua vielä kaksi. Mutta toivossa on hyvä elää ja minä pidän peukut pystyssä niin, että peukut venyy ja paukkuu :)))

Talossamme vallitsee tällä hetkellä aika moinen kaaos, kun täällä on ensin kolme omaa aikuista shelttityttöäni, kaksi liki 12 viikkoista shelttipentua ja sitten vielä hoidossa tyttären 6,5kk:n ikäinen valkoinenpaimenkoira. Sanoisinko, että viikon jälkeen voipi nämä huoltajat olla hiukkasen tsippeinä :D  Pientä viilausta vaatii, kun tuo Vinski on niin paljon järeämpää tekoa kuin nämä meidän tytöt. Vanhinkoa kun ei haluta kenellekään, tietenkään. Mutta aika varma taidan olla siitä, että kyllä tämä oma rotu on se mun rotu, jo koonkin puolesta. No eiköhän tämä yhteiselo näiden kahden rodun välillä ala lopulta sujumaan kun neiti valkoinen kasvaa aikuiseksi ja saa järkeä päähän <3