Pieni Essimme on poissa....

On asioita, joita ei vain koskaan voi ymmärtää. Raakuudella toiselta riistettyä henkeä ei voi !!
Näin kävi pienelle Essillemme rauhallisen iltalenkin päätteeksi, vain muutamia satoja metrejä ennen omaa kotipihaa. Kadulla, jota on kuljettu yhdessä melkein 12 vuotta. Suru ja sen lisäksi kertynyt todella vahva viha tuntuu peittävän liian paljon ihania yhteisiä muistoja. Toivottavasti tämä kauhea tapaus siirtyy pahaksi muistoksi taka-alalle ja antaa taas muulle paremmalle tilaa.
Tiistai iltana lähdin tyttöjen kanssa iltalenkille, sade oli tauonnut ja ilma oli lämmin ja kostea hengittää. Me kaikki neljä nautimme varmasti yhtä paljon. Lähellä kotiamme tapasimme ystävämme Leenan koirineen. Ehdimme vaihtaa tien yli vain muutaman sanan, kun läheisen talon berninpaimenkoiran omistaja huusi jotain. Näin vain ison koiran ryntäävän ensin Leenalle päin (tuntevat toisensa hyvin ja olisipa koira tosiaankin vain mennyt moikkaamaan tuttujaan...mutta ei ). Koira kääntyi meidän puolellemme ja nappasi heti ensimmäiseksi Peppiä kiinni,  onneksemme tätä koiraa vain kerran eikä aiheuttanut ainakaan tällä hetkellä tiettävästi mitään, vinkaisusta huolimatta. Saman tien koira kävikin pienen Essimme päälle, täydellisessä tappomeiningissä.  Leena syöksyi jo heti Pepin parkaisun jälkeen apuun, mutta vaikka kuinka yritimme, minä yritin pitää muita koiria sivussa ja potkia ja huutaa koiraa pois ja omistajaa hakemaan sen pois, Leena yritti roikkua koiran kaulasta ja repiä sitä irti ja pois. Näen edelleen mielessäni tämän koiran heittelemässä pientä koiraani katuun ja käyvän yhä uudestaan kiinni. Lopulta viimeinen heitto kauemmaksi teki minulle tilaisuuden napata Essi syliini ja Leenan sai koirasta kiinni paremmin. Tai oliko siinä vaiheessa jo omistaja paikalla, järkytykseltäni en oikeasti tiedä. Nimittäin siinä kohtaa kun nostin pienen elottoman koiran syliini, huomasin että minulla oli vain yksi koira hihnassa vierelläni...Nonna oli jossain vaiheessa vetänyt itsensä irti ja karannut paikalta. Se tunne kun huomaa vielä tämänkin....huutoni vain lisääntyi ja kaikki lisäkauheudut tulivat mieleeni.... Nonna onneksi oli juossut kohti tuttua naapurikadun miestä, joka oli tajunnut heti ottaa pelkäävän koiran kiinni. Eli ennen kuin ehdimme edes lähteä päivystykseen oli jo Nonna onneksi turvallisesti kotona ja minulla yksi suuri huoli vähemmän.
Bernin omistaja oli kanssani yön Tuhatjalassa vahtimassa Essiä, koska siellä ei ollut mahdollisuutta vahtia näin pahasti loukkaantunutta ja Essin kunto ei olisi kestänyt monen tunnin  matkaa  Vethaussiin. Raskaan yön jälkeen saimme onneksi ajan PetVettiin, jossa ihana eläinlääkäri Sonja  tuli apuun, vaikka hänellä ei ollut edes työpäivä aamulla. Kiitos tästä kuuluu erityisesti pieneläinhoitaja Pirkolle, joka soitollaan sai ylimääräisen lääkärin avuksi ja avusti itsekin hoidossa. Kiitos Pirkko ja Sonja !! PetVetissä tehtiin kaikki mahdollinen pienen tyttömme puolesta, mutta  yrityksistä huolimatta Essi ei jaksanut elää. Essillä oli liian pahat sisäiset vauriot ja keuhkot eivät jaksaneet...
Menetimme rakkaan ystävämme raa'alla tavalla, Essi ei olisi koskaan ansainnut tuollaista loppua elämälleen, kukaan ei ansaitse. Kohta 12-vuotta täyttåvå vanharouvamme oli terve ja touhukas tuohon päivään asti :(
Peppi on selvinnyt tästä tapauksesta paremmin kuin Nonna, Nonna on selvästi varautuneempi asioihin ja teemmekin sen kanssa nyt kaikkea mahdollista ja yritämme tuoda reippaan ja rohkean tyttömme takaisin. Minulle itselleni tämä on ollut myös todella raskas tapahtuma, koko meidän perheellemme on. Pelkään oikeasti sitä hetkeä kun näen tämän koiran lähialueellamme. Pelkään sitä tunnetta, joka purkautuu kun näen koiran joka saa edelleen kulkea maailmassa jonka toiselta riisti. Vihani koiraan on niin voimakas, että ...ei sille löydy sanoja. Saan varmasti myös aina pelätä ja miettiä sitä, että JOS koira pääsee taas irti.... Rikosilmoitus on tehty ja omistajat päättävät varmasti sitten itse, miten koiransa kanssa elävät...toivottavasti muita ajatellen.

kuva Niina Kaanela

Kiitos Niinalle tästä ihanasta kuvasta, joka otettiin juuri juhannuksen alla. Tässä on juuri kaikki se viisaus, hellyys, suloisuus, kauneus, kaikki mitä Essissä oli < 3 . Pieni koirani, jolla oli suuri persoona.
Toivoin ystäviltäni Sarilta ja Niinalta taulun tästä kuvasta, ajatuksena, etten itse pysty sitä teettämään vielä aikoihin. Toivoin kuitenkin Essin kotiin katsomaan peräämme, tuomaan paremman mielikuvan meille kuin se, joka jäi viimeisiksi yhteisiksi hetkiksemme. Nämä rakkaat ystäväni tarttuivat heti toimeen ja ei mennyt montaa päivää kun Essi pääsi olohuoneeseemme seuraamaan meitä.  Uskokaa tai älkää, mutta tämä taulu on ollut iso osa surutyötä ja tuonut todella paljon hyviä mietteitä sydämeen. Kiitos < 3

                             Happy Master´s Everlasting Joy, Essi  2.10.2002 - 25.6.2014

                            Minulla on hirmuinen ikävä sinua pieni blondini < 3, meillä kaikilla on < 3

                                Kuljemme kuin kuunnellen,
                                on poissa jotain hyvää.
                                Sitä emme tavoita katsellen
                                ja tunnemme surua syvää.